Santa Cristina de Lena:
(IV)
Versión finesa
por Veera VanhanenVersión finesa:
por Veera Vanhanen
(profesora finlandesa
en intercambio con el
IES Benedicto Nieto.
Pola de Lena).Paljon ennen nykyistä kappelia
Tiedetään, että Santa Cristina de Lena on yksi kunigas Ramiro I:n rakennuttamista kohteista. Se on pieni yksilaivainen muistomerkki, jolle kummallakin puolella olevat sivurakennukset antavat ristin muodon. Rakennus julistettiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi joulukuussa 1985.
Santa Cristina de Lena on siis yksi esimerkki asturialaisesta preromaanisesta taiteesta kuten myös Santa María del Naranco , San Julián de los Prados ja El Conventín de Valdediós sekä monet muut rakennukset ympäri seutua (runsaasti kirjallisuusluetteloita löydettävissä historian ja taiteen käsikirjoista).
Kaikkia yksityiskohtia ei yleisimmistä käsikirjoista kuitenkaan löydy. Tällainen on esimerkiksi tämän pienen, nykyisenä kappelina tunnetun rakennuksen sijaintipaikka. Muutamat yksityiskohdat viittaavat siihen, että tilanne oli alunperin toisenlainen ja rakennus peräisin jo keskiaikaa edeltävältä ajalta. Kappeli on pystytetty ulkonemalle, jolla on yhtymäkohtia aikaisempiin asutuksiin kuten Corros ( Corneyana n lähellä), El Corraón ( Felgueras in lähellä), El Curuchu , Los Castiechos ( La Vega'l Ciegu n lähellä) ja niin edelleen.
Lisäksi näiden kylien asukkaiden keskuudessa elää anekdootti, jonka mukaan rakennuksessa on 365 kulmaa, yhtä monta kuin päiviä vuodessa. Tämän kyläläiset muistavat mainita minkä tahansa keskustelun lomassa. Kyse ei ole suinkaan siitä, että kulmat olisi laskettu. Ajatus perustuu varmaankin vaikutelmaan, joka syntyy kappelin rakenteeseen kuuluvista lukuisista ulokkeista (tukirakenteet, pylväät, sivurakennukset, ikkunat, pieni porttikäytävä).
Strategisesti merkittävä sijainti
Kappeli sijaitsee ulkonemalla korkealla Lena-joen laaksossa erottuen selvästi ympäristöstään. Se on yhteydessä sarjaan vastaavanlaisissa strategisissa paikoissa sijaitsevia merkittäviä kohteita: Castiecho , El Picu Corros , Penedrá , Carabanés ...
Pieneltä kiviseltä kappelikukkulalta voi valvoa avoimesti tai huomaamatta koko Lena-joen laaksoa, osaa Güerna sta, Chago a, Carabanés in ja Carraceo n huippuja, osaa La Carisa sta ( vía romana )..., suurta osaa seudusta.
Täytyy vielä lisätä kaikkea muuta kuin sattumanvarainen yhteys La Cobertoria n ja Santa Cristinan sekä La Cobertoria n ja Aramo n välillä monine jo tutkittuine hautakivineen ja dolmeeneineen. Yhdessä nämä muodostavat vuosituhansien takaisen vuoristoisen ympäristön strategisen valvonnan verkon.
Kappelin sijaintipaikan hyödyntäminen strategisesti ei katkennut edes viimeisen sisällissodan aikana, jolloin paikka varusteltiin niin, että sieltä käsin pystyi valvomaan samaista laaksoa, jossa niin monet vuoristotiet yhtyivät: tiet Mamorana an, La Vega´l Rey hin ja La Vega´l Ciegu un Lena-joen rantoja myötäillen. Pommien jäljet ovat nähtävissä vielä jälleenrakennuksen jälkeenkin .
Nykyisen kappelin yhteys preromaanisiin kulttuureihin ja paikkoihin vaikuttaa ilmeiseltä erään yksityiskohdan perusteella: itäisen ikkunan keskisten pienten pylväiden päissä on kaksi itään, Dolmen de Carabanés iin (hyvin säilynyt dolmeeni matkalla La Vía Romana de La Carisa n tielle) päin katsovaa pöllöiltä vaikuttavaa hahmoa. Ne on tehty matasta, valkeasta marmorista, joka eroaa muun rakennuksen tummasta, pehmeästä ja huokoisesta kivityypistä.
Santa Cristinan pöllöt eivät ole peräisin samalta aikakaudelta eivätkä samasta rakennuksesta kuin muut osat aiemmin pienenä palatsina toimineesta kappelista. Paikalla on täytynyt kohota joku aikaisempi, ehkä pakanallista alkuperää oleva monumentti. Pöllöpari on kuoleman toteemisymboli monissa preroomanisissa pakanakulttuurissa, ja myös kappelin sisällä oleva, alttaria erottava marmorinen väliseinä ( celosía , peräisin vuodelta 643) liittyy kuolemaan.
Toisaalta tiedetään, ettei Santa Cristinaa palvottu pyhimyksenä ja pyhimyskuvana kovinkaan yleisesti tuohon aikaan. Kyläläisten mukaan pyhimyksen kuva tuotiin nykyisin autiosta kylästä nimeltä Santa Cristina de Xomezana (kylä Güerna n huipuilla, La Pena la Portiecha n alapuolella, jossa ei nykyään ole kappelia). Huhun mukaan pyhimyskuva siirtyi Santa Cristina de Palacio on kun Santa Cristina del Güerna n kappeli hävisi. Kaikki seudun laaksojen vanhimmat asukkaat eivät kuitenkaan vahvista näitä tietoja.
Myös muut myytit ja legendat ympäröivät preromaanisen monumentin alkuperäistä sijaintipaikkaa. Kerrotaan esimerkiksi kultaisia munia munivasta kanasta, joka ilmestyi paikalle tiettyinä päivinä pitkin vuotta; puhutaan aarteesta, jota usein etsittiin kappelikummun alapuolella avautuvasta luolasta, kerrotaan haudoista täynnä jättimäisiä luita, joita monesti löytyi läheisiltä tiloilta maataloustöihin liittyvien kaivausten yhteydessä.
Viimeinen kappeliin liittyvät legenda on seuraava, Palacio ta ympäröivillä vuorilla monesti kerrottu tarina: Nuori tyttö oli päättänyt ryhtyä nunnaksi. Hänen isänsä, joka oli pakanallinen, vastusti jyrkästi tätä päätöstä uhkaamalla polttaa tytön elävältä öljysäilössä. Kun tyttö ei muuttanut mieltään, isä päätti toteuttaa uhkauksensa. Tuli ja öljy eivät kuitenkaan pystyneet tyttöön vaan hän säilyi vahingoittumattomana. Lopulta isä hakkasi tytön kuoliaaksi, jolloin tästä tuli pyhimys .
Yhteenvetona, nykyistä Santa Cristina de Lenaa, Ramiro I:n aikaisen preromaanisen taiteen jalokiveä, pidetään erittäin arvokkaana päätellen vuosittain Lenan laaksoissa vierailevien ihmisten runsaudesta.
Viimeaikoina on kiistelty siitä, pitäisikö kappeli ja sen ympäristö valaista huomioon ottaen mahdolliset vahingot, joita sopimaton, nykyisistä suosituksista hiukankin poikkeava asennustyö voisi rakennukselle aiheuttaa. Lisäksi seudun tilanomistajat saattaisivat kokea valaistuksen asentamisen epäoikeudenmukaisena, koska he eivät saa tehdä mitään muutoksia tiloillaan.
Torna asturiana (II)
Versión francesa (III)
Otras traducciones de Veera Vahanen
Volver al menú